04 kesäkuuta 2012

SLADE, nostalgiaa, hauskanpitoa ja ajattomia rockhittejä! 
Brittiläisen partyrockin legenda  Slade on  ensi kesän Tornion Twin City-festivaalien kansainvälinen pääesiintyjä.
Yhtye esiintyy 21. heinäkuuta Tornionjoen rantalavalla ja keikka on hienoa  jatketta  aiempien 1970-luvulla maineensa luoneitten tähtinimien Bonnie Tylerin ja Uriah Heepin onnistuneille kesävierailuille.
Pohjois-Suomessa, miljoonia levyjä maailmalla myyneitten, rock- ja popartistien esiintymiset ovat olleet harvinaista herkkua, mutta viime vuosina promoottori Reijo Angeria on korjannut kiitettävästi tilannetta ja paikkana mikä olisikaan parempi kuin Tornio, joka vuosisatoja on tunnettu kansainvälisyydestään.
Twin City-festivaaleilla Sladen kanssa samana iltana esiintyy myös suomalaisen rockin vientiylpeys Michael Monroe, joten luvassa ovat kunnon rokkibileet. Monroelle Slade oli yksi nuoruuden suosikkibändeistä. Kuriositeettina mainittakoon, että hänen ensimmäinen livekokemus oli juuri Sladen keikka Helsingissä vuonna 1972. 
Amerikassa taas Kissin Gene Simmons ja Cheap Trickin Tom Petersson ovat myöntäneet yhtyeidensä saaneen innoitetta  niin Sladen lauluista kuin lavashowstakin. Quiet Riot-bändi sai jopa jättihitin coveroimalla yhtyeen Cum on feel the noize-kappaleen. 
Ja varmasti muistatte myös Abban Waterloon euroviisuista. Siinä sukulaisuus Sladeen löytyi yhtyeen pukeutumisesta, ei musiikista.


Rockin kameleontit


Slade sai alkunsa vuonna 1966 Wolverhamptonissa. Sen perustivat, vieläkin yhtyeessä vaikuttavat, kitaristi Dave Hill ja rumpali Don Powell, jotka ovat soittaneet yhdessä vuodesta 1963 lähtien!!! Klassisessa kokoonpanossaan Slade toimi vuoteen 1992, jolloin laulaja Noddy Holder ja basisti-viulisti Jimmy Lea jättivät yhtyeen väsyttyään kiertue-elämään.
Slade  aloitti coverbändinä ja pääsi levyttämään koesoiton kautta lontoolaiselle Fontana recordsille, mutta yhtiön pomo toivoi ”imagokonsultin” käyttöä, jotta saataisiin koko paketti kuntoon. Yhtyeen asioita silloin hoitanut wolverhamptonilainen poliisimies muisti Chas Chandlerin, joka oli tehnyt kitaristi-laulaja Jimi Hendrixistä tähden.
Chas suostui Sladen manageriksi ja palkkasi oikeaksi kädekseen pr-mies Keith Althamin, joka oli keksinyt aikanaan Hendrixin kitaranpolttotemput. Hän sai kuningasajatuksen, että ajetaan koko Slade kaljuksi. Se oli vikatikki, sillä keikkajärjestäjät eivät tohtineet ottaa yhtyettä keikoille, koska pelkäsivät, että Slade vetää keikoille väkivaltaa lietsovia skinheadejä.
Kovaksikeitetty look saikin pian kyytiä ja Slade alkoi luoda nahkaansa ajan trendien mukaan. Tiukimmin heidät lokeroitiin kukkoilevaan glamrock-genreen, mihin kuuluivat muun muassa T. Rex, Gary Glitter, Sweet ja Davis Bowie.
Vaikka ulkoinen habitus muuttui, Sladen musiikillisen selkärangan muodostivat Holderin raspinen laulu, Hillin särökitara ja Lean viulu.
1972 Alkuperäinen kokoonpano
Hittisadetta


Yhtyeen ensimmäisellä albumilla oli pelkkiä lainakappaleita. Vaikka myöhemminkin, Sladen versiot esimerkiksi Janis Joplinin Move overista ja Steppenwolfin Born to be wildista olivat loistavia, vasta kun Slade alkoi tehdä omia biisejä läpimurto tapahtui.
Little Richard-cover  Get down and get with it löi hiukan kipinää, mutta vasta 20 minuutissa Holderin ja Lean jammailun tuloksena syntynyt Coz I luv you nosti yhtyeen ensi kertaa listojen kärkeen marraskuuussa 1971. 
Sen jälkeen yhtye tuli ryminällä kuin Tornionjoen jäittenlähtö pahimmillaan. Syntyi biisejä, jotka muistetaan: Look wot you dun, Take me back `ome, Mama weer all crazee now, Gudbuy T`Jane, Cum on feel the noize, Skweeze me pleeze me, My frend Stan ja Merry Xmas everybody, joka oli Sladen viimeisin ykköshitti vuonna 1973.
Kappaleet nousivat ympäri Euroopan listoille. Sitten Beatlesien päivien ei oltu koettu moista hittivyöryä. Pelkästään Brittein saarilla Slade saavutti  kuusi kertaa  ykköstilan ollen kaikkiaan 17 kertaa Top 20:ssä.
Toinen tuleminen


Kun Eurooppa oli vallattu, oli Amerikan vuoro, mutta se ei onnistunut. Ajat olivat muuttumassa ja vuosikymmenen lopussa tulivat uudet villitykset, punk etunenässä. Sladen aika alkoi olla ohi. Sopimus Polydor-yhtiön kanssa raukesi vuonna 1977 ja levyjä julkaistiin sen jälkeen Chas Chandlerin pikkumerkin kautta.
Slade oli lyömässä pillit pussiin. Muun muassa Hill oli jo vuokraillut Rolls Royceaan
hää-ja syntymäpäiväkuljetuksiin, jotta pystyi maksamaan laskunsa, kunnes vuonna 1980 tuli pikakomennus, Ozzy Osbournen peruttua keikkansa, massiivisille Readingin festivaaleille.
Vastaanotto oli uskomaton, yleisö lauloi täysin rinnoin mukana, jopa Merry Xmas everybodya keskellä parhainta hellekautta ja musiikkilehdistö kehui yhtyeen maasta taivaisiin.
Sladen vanhat levyt soivat taas radioissa ja listoille yhtye nousi myös uusilla lauluilla kuten Run runaway ja My oh my, joista jälkimmäinen nousi muun muassa Ruotsin ja Norjan listaykköseksi, mutta mitään 1970-luvun hitti-ilotulitusta ei koettu.
1982 Noddy Holder ja Dave Hill Kuusrockissa (Kuva:AJ)
Matkalla pohjoiseen


Slade oli hyvässä iskussa kesällä 1982, kun se saapui, toistaiseksi pohjoisimmalle keikalleen Oulun Kuusrockiin. Parasta olivat tietenkin tutut ”taputa ja tömistä”-biisit, jotka saivat tarttuvilla kertosäkeillään yleisön helposti laulamaan ja mukaan ilonpitoon, erikoisnumeronaan wc-paperirullien heittely lavalta yleisön joukkoon ja päinvastoin.
Yhtye oli myös Readingin innoittamana, saanut heavymmän otteen ja paikoitellen ukkosenjylinän säestämä Holderin laulu ja Hillin kitarointi toivat mieleen Black Sabbathin.
Ensi heinäkuussa, (kolmea päivää vaille) 30 vuotta myöhemmin Slade konsertoi Torniossa.
Alkuperäisjäsenten Dave Hillin ja Don Powellin rinnalla nähdään uudet miehet, laulaja Mal McNulty, joka on vaikuttanut muun muassa Sweetissä  ja basisti-viulisti John Berry, jonka aiempia työpaikkoja ovat olleet Mud ja Tremoloes.
Vaikkei Slade ole ollut aktiivinen levyttäjä enää vuosiin, sen vanhat hitit purevat yhä livenä. Vähintään kerran vuodessa Slade nousee myös listoille jossain päin Eurooppaa, syynä jouluklassikko Merry Xmas everybody.