Eero Raittinen veti hatusta Tunturibluesin
pääesiintyjän!

Saariselän Tunturibluesin (20.-21.1.2012) isäntä valitsi tapahtuman pääesiintyjäksi, täysin tuntemattoman berliiniläisbändin the Foggy Mountain Boys. Kotimaista musiikkiosaamista festivaalilla edustavat Olli Haaviston Swamp Ash, Tuomo Prättälä sekä tapahtuman housebandinä toimiva Eero Raittinen Combo.

Tiedotteessaan Raittinen myöntää, että hän

päätyi the Foggy Mountain Boysiin täysin

mututuntumalla.

”Tänä vuonna olen tehnyt ennakkoluulottoman valinnan pääesiintyjäksi korvakuulolta. Viime kesän Kaustisen kansanmusiikkifestarin yössä kuulin sattumalta musaa, joka pysäytti kuuntelemaan: todella hienoa vanhanaikaista amerikkalaista "parturikvartetti"-laulua. Viiden virtuoosimuusikon instrumenttitaitojen lisäksi heidän laulupotentiaalinsa oli hämmästyttävää! Kuulin myös heidän seuraavan päivän keikkansa ja asia oli selvä: pyysin heitä miettimään talvella Lappiin matkustamista. Ryhmä, johon kuuluu kaksi amerikkalaista, yksi saksalainen ja kaksi ranskalaista, siis The Froggy Mountain Boys, lupasi yrittää järjestää porukkansa kasaan tammikuulle. Marraskuussa he äänittävät keikkansa berliiniläisellä klubilla ja tekevät levyn. Ja tulevat sitten talvella Tunturibluesiin!”

Mamin ja Sussun MOOBS kohti Euroviisuja!

MOOBS: ”Johnny” ( säv. Marja Pelto, Susanna Ketola/ san. Marja Pelto)

(Kuuntele ja tykkää! (Katso täältä, joko MOOBS johtaa listaa)

Suomen Euroviisu-edustajan löytämiseksi on käynnistetty Uuden Musiikin Kilpailu, jonka ensimmäinen vaihe ratkesi tänään. Kilpailuun lähetettiin 540 demoa, joista esiraati on nyt valinnut jatkoon 40.

Yksi jatkoon päässeistä on merilappilaislähtöisten Susanna "Sussu" Ketolan ja Marja "Mami" Pellon perustama yhtye MOOBS ja heidän biisinsä Johnny.

Mami ja Sussu ovat tehneet yhdessä biisejä jo kolmen vuoden ajan. Kilpailubiisikin on jo parin vuoden takaa, mutta viimeisen silauksensa se sai yhteistyössä muiden bändiläisten Jeremia Kankaan ja Ismo Tähtisen kanssa, joihin he ovat tutustuneet Pop & Jazz Konservatorio Lappiassa Torniossa.

Johnny on bändin ensimmäinen äänite ja sehän maistuu hyvältä kuin tikkunekku. Pirtsakkaa ja tyttöenergiaa pursuavaa esitystä esiraati kuvaa synabassovoittoiseksi discopunkiksi, josta löytyy hikeä ja tunnetta.

Seuraava vaihe kisassa, matkalla Azerbaidzanin vuoden 2012-viisuihin, on,että tuomaristo valitsee 40:stä 12, joita työstetään eteenpäin Suomen parhaimpien tuottajien kanssa.

Kaikkien TOP 40 artistin fanituksen aktiivisuutta seurataan ja sillä on merkitystä niin Uuden Musiikin Kilpailun jatkon kuin kilpailijan tulevan urankin kannalta.Kuuntele tästä kaikki Kilpailijat!

Raj-Raj Bandin On kaipuu tänne aina pohjaton MEÄNKIELI-lauluista suosituin!

Pajalalaisen Raj Raj Bandin On kaipuu tänne aina pohjaton on ylivoimaisesti Paras Meänkieli-laulu.

Paul Muotkan takaisin kotiin kaipaava sanoitus ja Raj-Raj Bandin Hasse Notstenin hieno tulkinta tuntuvat vetoavan niin netissä kuin konserttilavoillakin. Nettiäänestystämme se johti koko ajan ja mikä mukavinta, Muotkan teksti kosketti ihmisiä Väylän molemmin puolin. Kappale on alkuperältään irlantilainen ja ruotsinkielellä sitä on esittänyt Ronny Eriksson.
- Alunperin sitä laulo Bosse Lindberg. Hän oli tilannut Muotkalta tekstin ja jollain keikalla laulethiin sitä sitte yhessä ja se tuntu suuhun passelilta. Met sitten vähän kevennethiin sovitusta ja nythän ihmiset laulava sitä jo keikoilla meän mukana, Notsten kertoo.
Laulun voi kuulla seuraavan kerran livenä joulukuussa, jolloin Raj-Raj Band nähdään tositoimissa Luulajan kulttuuritalossa, tosin konsertti on jo loppuunmyyty!
- Ensimmäiset 300 menit puskaradion kautta ja loput yhellä ilmoituksella parissa viikossa, sanoo Hasse, joka vinkkaa mattimyöhäisille, että lippuja saa jo Raj-Raj Bandin ensi vuoden Suomen konserttiin. Nimittäin helmikuun
4. päivä yhtye esiintyy ensi kertaa näyttävämmin tällä puolella rajaa. Silloin Raj-Raj Band on Allan Lehdon organisoiman hyväntekeväisyyskonsertin vetonaula Pellon Rohkihallissa.
Toinen Paras Meänkieli-laulu-äänestyksessä oli haaparantalaisen Adam "Aatu" Huuvan vetämän The Meänland-yhtyeen maalaisreggae Nouse, seiso! (38) ja kolmas Torvald Pääjärven ikivihreä Ei se kannatte (36).
Kaikkiaan mukana oli 19 laulua ja ääniä annettiin 314. Kymmenen parhaan joukkoon sijoittuivat myös, paremmuusjärjestyksessä, Meän maa (Jord), Kruuvamies (Markus Fagervall & WCB), Pelimanni (Hannu Töyrylä), Onhan meillä vielä kieli (Jord), Hauras (The Meänland) ja Mie menen methään (Hannu Töyrylä).

Väylän Pyörre Uutiset kiittää kaikkia äänestäneitä!
Levypalkinto arvotaan piakkoin.

M. A. Numminen hymähtää Kemin musikaalikohulle!

Eero "Badding" Rannio & Men In Black
Eero "Badding" Rannio & Men In Black
Laulaja Rauli "Badding" Somerjoesta kertova musikaali Bussi Somerolla saa tänään ensi-iltansa Kemin kaupunginteatterissa. Suurelle yleisölle suunnattu esitys on saanut sopivasti h-hetken lähestyessä normaalin alueellisen kirjoittelun lisäksi ilmaista valtakunnallista kohujulkisuuttakin. Se taannee, että katsojia riittää kauempaakin.
Baddingin omaiset ovat paheksuneet, ettei heitä ole kutsuttu edes katsomaan musikaalia ja Baddingistä aikoinaan kirjan kirjoittaneet Heikki Metsämäki ja Juha Miettinen väittävät, että heidän tekstiään on lainattu enemmän kuin laki sallii.

Väylän Pyörre Uutisten Helsingin kirjamessuilta tavoittama Baddingin lähiystäviin kuulunut kansantaiteilija M.A. Numminen suhtautuu syytöksiin tyynesti.

- Kutsuttu on, mutta liian myöhään. Minuthan olisi pitänyt "varata" jo viime keväänä. Mitä taas tulee Badding-kirjalainoihin, koska en itse ole kovin tarkka näissä asioissa, minulla ei ole kantaa.
M. A. Numminen on luonnollisesti mukana roolihenkilönä myös musikaalissa, sillä häntä voi pitää jopa Somerjoen löytäjänä.
- Totta. Olin Baddingin levytuottaja 10 vuotta. Hänen ensimmäinen levytyksensä Laki epäsiveellisten julkaisujen levittämisen ehkäisemisestä tehtiin 1966 ja se oli EP-levyllä, jossa oli muun muassa Naiseni kanssa eduskuntatalon puistossa. Badding oli myös päälaulajana Suomen Talvisota -LP:llä, Numminen vahvistaa.
Hän kertoo myös, että hän on auttanut kemiläisiä musikaalin laulujen hankinnassa, eikä yhteistyössä ole ollut moitittavaa.

" Bussi Somerolle on tärkeä matka tänään, kun kansakuntamme kilpailee titteleistä televisiossa. Se on tarina Raulista, josta tuli Badding. Se on tarina siitä, miten herkkyydestä tulee kauppatavaraa ja omalaatuisuudesta brändi - ja miten brändi nielee ihmisen." (www.keminkaupunginteatteri.fi)

Hectorilla hankala avauskonsertti!

Hector aloitti Aikamatka 1966-2011- kiertueensa Jyväskylästä ja sai Keskisuomalaisen mukaan tehdä kovan iltapuhteen, että sai konserttiyleisön lämpiämään.Välispiikeissä Hector pyysi ihmisiä innostumaan ja ihmetteli koleaa tunnelmaa, mutta onneksi lopussa kiitos seisoi.
- Ei siinä mennyt kuin kaksi ja puoli tuntia, että löytyi tämä, Hector spiikkasi hymyillen ensimmäisenä encorena esitetyn Kaikki tahtoo rakastaa -kappaleen jälkeen tunnelman sähköistyttyä.
Jää nähtäväksi kuinka paljon halkoja tarvitaan Rovaniemen Lappi-Areenalla, jonne Hector päättää kiertueensa 10. joulukuuta.
Kemiläisillä konserttiin matkaajilla on tässä suhteessa etulyöntiasema, sillä he voivat ottaa alkulämmittelyt kotikaupungissaan, kun tähtisolistit Pave Maijanen ja Maarit Hurmerinta esittävät Hector-klassikoita 4.11. Tervahallilla säestäjinään Kemin kaupunginorkesteri ja Oulu All Star Big Band. Konsertin kapellimestarina toimii Jukka Myllys.

VIIKON VIDEO!
Jorma Kaukonen ( Hot Tuna, Jefferson Airplane): "We got a chance to not only hear Ana Popovic but we got a chance to play with her. She’s the real deal, folks!"

Ana esiintyy Pakkasukko Blues & Jazzissa, Kemissä tammikuussa 2012.

Palsa, Mukka ja Mäntyranta pääsivät suojaan!
”Jos hiihtää Palsa taivaassa, toivon suksiin pitoa ja toivon hyvää luistoa,
ettei mene hermot matkalla Getsemaneen...”
Näin lauloi Samuli Putro Yle Teemalla viime talvena ohjelmassa Suojele Minua.
350 ehdokkaan joukosta valittiin tv-sarjaan viisi suojelemisen arvoista kohdetta ja yksi niistä oli taiteilija Reijo Raekallion ehdottama Kalervo Palsan ateljeerakennus Getsemane.
Kun kotiseutuneuvos Kauko Sorjonen näki ohjelman, hän ei aikaillut. Sorjosen säätiö osti Palsan ateljeen ja samassa pihapiirissä sijaitsevan kotimökin.
Piakkoin Kittilä saa siis Reidar Särestöniemen museon rinnalle myös yleisölle avoimen Kalervo Palsan museon. Museot tulevat jatkossa tekemään tiivistä yhteistyötä.
- Kunnostustyön ensimmäinen vaihe on suoritettu muutama kuukausi sitten. Palsan pihapiirin huonokuntoiset rakennukset peitettiin asiantuntevasti pressuilla, jotta vältytään enemmiltä vaurioilta, kertoo Särestön museonjohtaja Liisa Tervahauta, joka paljastaa, että "kattotalkoista" nähdään elävää kuvaa YLE Teemalla 18.joulukuuta.
Ateneumin taidemuseo on saanut merkittävän taideteoslahjoituksen, joka käsittää kirjailija ja kuvataiteilija Timo K. Mukan kuvataiteellisen jäämistön. Yli sata taideteosta sisältävän lahjoituksen ovat tehneet taiteilijan puoliso Tuula Mukka sekä pariskunnan lapset Tuuli ja Johan Mukka. Kokoelmasta koottu FOKUS-näyttely avataan Ateneumissa 1. marraskuuta keskustelutilaisuudella, jossa ovat mukana kirjallisuudentutkijat Elina Arminen ja Toni Lahtinen ja taidehistorioitsija Anu Utriainen. Näyttely on avoinna 12.12.2012 asti.
Viikko sittenhän Mukan perikunta lahjoitti kirjailijan arkistoaineiston Suomalaisen kirjallisuuden seuran arkistoon. Luovutus sisältää muun muassa Mukan keskeisten romaanien käsikirjoitusten eri versiot, henkilökohtaista kirjeenvaihtoa, oikeudenkäyntiasiakirjoja ja lehtileikkeitä.
Hiihtäjälegenda Eero Mäntyrannan museon lopetettua Pellon Vihreällä Pysäkillä kolmisen vuotta sitten, esineistöä kaupattiin kunnalle, mutta kauppoja ei ole syntynyt.
Nyt Mäntyrannan uraa laajasti esittelevä esinekokoelma on muuttamassa etelään. Suomen urheilumuseo on saamassa sen suojiinsa. Opetusministeriö on luvannut hankkeeseen rahat.

Reijolle vinkki Sladesta Team Botnian johtajalta!Slade: Mal McNulty (laulu), Don Powell (rummut), Dave Hill (kitara) ja John Berry (basso).
Kuukausi sitten Reijo Angeria istui toimistossaan Tornion Kaupunginhotellissa. Edessään hänellä oli kahden tasavertaisen, edelleen viriilin 1970-luvun brittiläisen hittiyhtyeen Status Quon ja Sladen sopimuspaperit. Oli valittava ensi kesän Twin City-festivaalin pääesiintyjä. Lopulta hän päätyi Sladeen, josta ehdotus hänelle tuli erikoiselta taholta.
- Risto Alaheikka Team Botnian uusi toimitusjohtaja oli tutustunut Sladeen Moskovassa. Hän kuuluu myös yhtyeen faneihin ja hänelle oli suora yhteys bändiin. Kun sitten tein päätöksen, niin Risto hoiti käytännön varaukset Englantiin, Angeria paljastaa.
LopullinenTwin City-festivaalin ohjelma lyötiin lukkoon viikko sitten. Reijo lupaa kansainvälistä väriä myös perjantaille. Nimiä hän ei anna vielä julkistaa, koska lopullinen vahvistus on vielä tekemättä.
Luonnollisesti mukana festivaaleilla on lisäksi kova kotimainen kärki. Muutaman vuoden tauon jälkeen kuullaan myös kansallisesti menestyneitä torniolaisartisteja. Tornio Torstaissa esiintyvät Jukka Poika, CMX ja Terveet Kädet.
- CMX:n Janne Halmkronalta kysyin, että toimisiko homma. Hän sanoi siihen, että kyllä toimii. Hänen suuri toive oli, päästä nimenomaan Terveitten Käsien kanssa pitkästä aikaa samalle lavalle. Hänestä myös William P-Trickin oli hyvä olla mukana, Angeria kertoo.
Viime mainitussa ruotsalais-suomalaisessa William P-Trickissä Reijo soitti trumpettia ja yhtye melkein levytti Poko recordsille vuonna 1983.

Röyhkä pani lihat pakettiin!

Eilen Kauko Röyhkän 500 Kiloa Lihaa heitti viimeisen keikkansa Turussa. Syntyessään Oulussa yhtye närkästytti osaamattomuudellaan, mutta heille annettiin paljon anteeksi, koska toimittivat älykästä pienlehteä. Kuuna päivänä ei olisi voinut kuvitella kuitenkaan tuolloin, että Röyhkästä tulee oikea laulaja ja lauluntekijä!

- Maritta Kuula ja minä perustimme bändin vuonna 1982. Muutamat Nartun soittajat ja monet muutkin inhosivat Lihaa, mutta sekös olisi minua hetkauttanut.
- Maritta on Lihan ansiosta alkanut tekemään omaa musiikkiaan ja itse olen oppinut soittamaan kitaraa. Pupu Lihavisto ja Rukivehr ovat myös jatkaneet The Leo Bugariloves-projektiaan. Professionaalissa bändissä olisin jäänyt ikuisesti muusikoiden armoille, Kauko Röyhkä kirjoittaa Facebook-sivullaan, mutta lupaa elämää myös Lihan jälkeen.
- Jatkamme ainutlaatuisen musiikin tekemistä, mutta nimellä Uhrijuhla.
Pojat tosin haluaisivat nimeksi Svinhuvud, mutta minusta se kuulostaa keski-ikäisten äijien terapiabändiltä eikä superyhtyeeltä, joka aiomme olla. Lisäksi Hesassa on jo Svinghuvud.
- Hitto, että vihaan noita muka nokkelia bändinnimiä, kuten Funkykarkurit, Nicepappi jne.(Kuva: Kaukon FB)

Lauri Tähkän Poltteelle platinaa!
- Mulle on ihan sama mitä alan ihmiset tai kriitikot tästä sanoo, sillä ei ole tekijälle niin isoa merkitystä.
- Mä toivon, että albumini saa huonot arvostelut, sillä silloin kansa rakastaa sitä. Näin se vaan menee. Tätä levyä en ole tehnyt millekään pienelle piirille, vaan toivon, että tää koskettaa meitä kaikkia, sanoi Lauri Tähkä eilen MTV3:n Viihdeuutisille ja tänään selvisi, että hänen ensimmäinen sooloalbuminsa Polte oli myynyt julkaisupäivänään platinaa!
Hyvä Lauri! Kriitikkokin on vain yksi ihminen. Poltteesta toistaiseksi olen lukenut vain yhden kritiikin ja se moitti levyä liikaa elonkerjuumaisuudesta.
Aikoinaan kun sain postissa arvosteltavaksi Lauri Tähkän ja Elonkerjuun esikoisalbumin, palautin levyn, koska olin juuri kuunnellut Aki Yrjänän tuottamaa Pohjannaulaa, joka minusta teki saman homman paljon paremmin.
Muuten muistakaa Lauri Tähkän Tornion Umpitunnelin 30.12. -keikan ennakkoliput ovat jo myynnissä Lippu.fissä. Kannattaa varata ajoissa, ettet jää ilman. Toinen Lapin keikka on uudenvuodenaattona Levin Hullu Poro Areenalla.

Torniolaisverta Kuorosodassa!

Lordi on valinnut Rovaniemen kuoroonsa monta korkealta ja kovaa laulavaa laulajaa, mutta parasta korttiaan hän vielä säästelee.

On jännittävää nähdä, missä vaiheessa hän lyö pöytään, kuoron varsinaisen heavyässän Sapattivuodesta tutun laulajan Hannu Paloniemen.
Ensi perjantaina kello 20.00 kilpailun ensimmäisessä suorassa tv-lähetyksessä Nelosella Lordin kuoro esittää Twisted Sister-klassikon We're not gonna take it, jossa solisteina ovat Caleb Li, Aki Mikkonen ja Petri Korhonen.
Torniossa nuoruutensa viettänyt Hannu on syntynyt Rovaniemellä ja sinne hän palasi Helsinki-vuosien jälkeen toimien nykään suomen kielen opettajana.
-Tajusin vasta 15 vuoden jälkeen, että pääkaupunki ei sovi minulle. Rytmikäsitykseni oli sinne aivan väärä ja niinpä lähdin takaisin pohjoiseen, Paloniemi sanoo.
Vaikka Sapattivuosi jäikin, musiikki ei ole kuitenkaan Hannulta kokonaan unohtunut, vaan hänellä on Rollossa oma folkrockyhtye Palokärki, joka esittää hänen kirjoittamiaan helismaahenkisiä lauluja.
Sapattivuoden perustivat Hannu ja CMX:stä tuttu Janne Halmkrona. Toisiinsa he tutustuivat jo vuonna 1974 Torniossa.
- Jannen kanssa leikittiin samalla hiekkalaatikolla ja oltiin samassa lastentarhassa VPK:n vieressä. Asuttiin Suensaaressa ja Näränperän metsiin rakennettiin majoja ja leikittiin viisikkoa. Kerättiin myös sammakonkutua, mutten enää muista miksi, Hannu naurahtaa.

Muutaman vuoden jälkeen yhteys Janneen katkesi, kun Halmkronat muuttivat maan puolelle eli Putaan kaupunginosaan.

- Varhaisvuosista muistan myös, että voitin hiihtokilpailut kolmannella luokalla. Kiersin Pohjan stadionin nopeiten. Silloin omasta mielestäni olin saavuttanut kaiken ja urheilu sai jäädä ja manguin itselleni kitaran.

- Sitten hiukan myöhemmin soitettiin Porkan Villen kanssa Lammassaaressa nuotiobluesia ja näin myös Terveet Kädet Husalla. Se oli mykistävää. Silloin aistin luultavasti ensimmäistä kertaa elämässäni puhdasta energiaa.
Vuonna 1987 kun Hannu lähti opiskelemaan kotimaista kirjallisuutta Helsinkiin, tiet Jannen kanssa taas yhtyivät. CMX: n alkuaikoina Hannu toimi yhtyeen roudarina ja omalla tahollaan hänellä oli punkbändi Der Schloss.
Sapattivuosi-yhtye syntyi rakkaudesta raskaaseen rockiin auton takapenkillä välillä Jyväskylä-Helsinki. Pikkuhiljaa treenikämpällä soitto kulminoitui Ozzy Osbournen aikaiseen Black Sabbathiin. - Yhtyeeseen, joka kirjoitti heavymetallin aakkoset jo 1970-luvulla.
Black Sabbathia Paloniemi pitää nerokkaana yhtyeenä, joka yhdisti hienosti bluesin, progen ja heavyn. Hänen Sabbath Top3:een kuuluvat Sabbath Bloody Sabbath, Spiral Architect ja Gypsy.
- Ozzyn alkukantainen ääni ja Tony Iommin kitarariffit tekevät heidän musiikista omintakeisen. Kuulin yhtyettä ensi kertaa kaverin luona. Pikkupoikana kirkonkellot, ukkonen, ja laulajan raaka laulu kuulostivat tosi uhkaavilta. Ensimmäinen itse ostamani levy oli yhtyeen Masters of Reality, jonka hankin Haaparannan J-Musicista.
Aluksi Sapattivuosi lauloi englanniksi, mutta vähitellen äidinkielen opettajalta alkoivat luonnistua yhtyeen kappaleiden käännöksetkin. Mikään helppo homma se ei ole ollut.
- Mukana teksteissä on paljon omaa tunnetta, pohjoista mielenmaisemaa ja suomalaista mentaliteettia, mutta olen pyrkinyt säilyttämään alkuperäisten sanoitusten tunnelman. Raskaan musiikin ystäville biisit ovat pyhiä ja teknisestikin olen yrittänyt tavuttaa ne mahdollisimman oikean kuuloisiksi, Hannu sanoo.
Uransa aikana Sapattivuosi julkaisi kolme albumia, joista kahdella Paloniemi oli mukana. Loppuvaiheessa yhtyeen laulajana toimi Marco Hietala.

Sapattivuosi: Hautuumaan lapset

Tuomo-soulia Musiikkitalolla!

Suomi-soulin ykkösnimi laulaja-kosketinsoittaja Tuomo Prättälä nousi laajemman yleisön tietoon nelisen vuotta sitten ensimmäisellä sooloalbumillaan My Thing, joka palkittiin heti kättelyssä Emma-pystillä. Sitä ennen hänet tunnettiin lähinnä rivimiehenä yhtyeistä Quintessence, Q-Continuum, Huba, Emma Salokoski Ensemble, MP4 ja Ilmiliekki Quartet. Sittemmin Tuomolta on julkaistu albumit Reaches Out For You ja My Own Private Sunday.

Viimeksi Tuomo vieraili Meri-Lapissa elokuussa Palefacen Räjähtävä Nyrkki-yhtyeen kosketinsoittajana. Tornion Musiikkitalolle 26. lokakuuta hän saapuu oman yhtyeensä kanssa, jossa ovat mukana kitarassa Aki Haarala, bassossa Heikki Laine, perkussioissa Abdissa Assefa ja rummuissa "meidän oma poika" Mikko Kaakkuriniemi.

Tuomo edustaa soulissa Stevie Wonderin jälkeistä sukupolvea, jolla lähestymistapa tyyliin on aivan eri kuin 1960-luvun kummisedillä. Nykyaikanahan souliin sekoitetaan surutta funkkia, räppiä, reggaeta ja paljon muutakin, mikä tekee musiikista tanssittavuuden lisäksi, myös konserttitilanteeseen sopivaa.

Vaikka Tuomon musiikki elääkin tiukasti tässä hetkessä, sen kivijalkana on vanhan liiton soul, pääpainon ollessa sen hienostuneemmasssa päässä eli Curtis Mayfieldin ja Marvin Gayen musiikissa.

Aki Sirkesalo oli Tornion Musiikkitalon historian ensimmäinen tunnetumpi esiintyjä. Varmaan samoja soulviboja, voi kokea tässäkin konsertissa.

Tuomo Prättälä Tornion Musiikkitalolla 26.10. klo 19.00. Liput 15/10€. Ennakkomyynti Tornion Kulttuuritoimisto, Kemin Musiikki, Lappian opintotoimisto Tornio.

Louna soitellen sotaan!

Laulaja-lauluntekijä haluaa oikeutta!

Pari viikkoa sitten Louna Widenius hoksasi, että Chisun Sabotage

-kappaleen alun pianoriffi muistuttaa erehdyttävästi hänen Tuu mun luo -kappaleen alkua.

- Haluan selvittää asian kerralla pohjia myöten. Olen ottanut yhteyttä
Teostoon, jossa tutkivat täyttääkö Chisun laulu plagiaatin määreet, Louna kertoo Väylän Pyörre Uutisille. Hän odottaa myös Chisun levy-yhtiön Warner Music Finlandin yhteydenottoa ennenkuin päättää, miten jatkaa eteenpäin.
Suomessahan plagiaattisyytökset ovat harvinaisia. Kysyessäni asiaa
musiikkitoimittaja Petri Tuunaiselta, hän ei muista äkkiseltään yhtään
oikeustapausta.

Muutamalta muulta musiikkialan ammattilaiselta, tiedustelen, löytävätkö he Lounan ja Chisun lauluista yhteläisyyksiä eli kannattaako
Lounan käydä soitellen sotaan suurta Warneria vastaan. Saan
vastaukset; "Aika haastava on saada tällaista todistettua...", "Kertakuuntelulla, yhtä uskottava väite, kuin Metallican tulo Ylläkselle..."

Kuka on Louna Linnea Widenius?

Hän on kotikaupungissaan Tampereella tunnettu singer-songwriter, joka veti pari vuotta sitten muun muassa naislauluntekijöitä esittelevää Louna & Lauluntekijät-klubia Valo-kahvilassa. Hän on julkaissut kaksi albumia Antaa Heidän Puhua ja Kunhan Liike Jatkuu. Lisäksi hän on toimittaja ja kuvataiteilija.
Kahdeksantoista ensimmäistä vuottaan Widenius vietti Torniossa. Musikaalisuutensa hän peri vanhemmiltaan, sillä molemmat Erkki ja Marja ovat musikaalisia.
- Isä soitti nuorempana paljon kitaraa ja pianolla boogie-woogia ja äiti on soittanut pianoa ja opiskellut musiikkitieteitä Tampereella.
Pohjoisessa opettajaisä Erkki tunnetaan myös Lapin Kansan sci-fi- ja kauhukirjallisuuskriitikkona ja äiti toimii nykyään Rovaniemellä kulttuurijohtajana.
Nuoruudessaan Louna sai kotoaan siis kosolti kulttuurivaikutteita ja Torniossa hän ehti opiskella muun muassa näyttelemistä, maalaamista ja baletin tanssimista.
Luontaisesti Louna on ollut aina utelias ja innokas oppimaan uutta ja pianon ja kitaran lisäksi, hän on perehtynyt myös trumpetin ja huilun soittoon. Myös hänen veljensä Oulussa vaikuttava Joonas on musikaalisesti lahjakas ja
tunnetaan erityisesti flamencokitaran taitajana.
Eurolukioaikanaan Haaparannalla Louna perusti kitaristi Kati Salon kanssa tyttöbändin Woozy. Bassossa oli Paula Präktig ja rummuissa Sofia de Tugny.
- Siihen aikaan tein lauluja englanniksi, mutta jo silloin sanat tuntuivat tyhjänpäiväiseltä diibadaabalta. Niistä tuli enemmän musiikkia, eikä niihin kiinnittänyt huomiota. Kerran sitten isä ehdotti, että kokeile tekstittää
suomeksi. Se kannatti, enkä ole kielenvaihtoa katunut.
Woozy esiintyi muun muassa Tornion legendaarisella Jesperi-klubilla, mutta ikimuistoisin keikka oli rajan yhteisessä Millenium-juhlassa.
Tytöt pääsivät soittamaan päälavalle, mutta ilo loppui lyhyeen.
- Ehdittiin soittaa vain kaksi biisiä, kun meidän basistilla syttyi sormikas tuleen. Hän alkoi poukkoilla ihan mielettömästi. Hän oli työntänyt käden liian lähelle lämmitintä ja näpit paloivat.
Kouluvuosien jälkeen Louna muutti Tampereelle ja kiersi ahkerasti maailmaa
kitaransa kanssa. Ensin hän interreilasi torniolaisten Kati Salon ja valokuvaaja Sini-Marja Niskan kanssa ja sitten yksinään.

Louna on kiertänyt Euroopan lisäksi myös Afrikkaa ja Amerikkaa. Matkoilla on syntynyt myös lauluja.
- Rakkaushan on globaali aihe ja yksi elämän keskeisiä asioita ja sinnehän sitä ajautuu monesti. Yritän kuitenkin kirjoittaa kaikesta muustakin, kuvailla tarkasti elämää monelta kulmalta, Louna kertoo.
Hän on suuri blues- ja folk-musiikin ystävä ja kuuntelee mielellään karheita miesääniä kuten John Lee Hookeria, Dylania, Leonard Cohenia ja Tom Waitsiä. Naispuolisista hän ihailee Joni Mitchelliä ja Joan Baezia. Vaikutteita lauluntekijä kertoo saaneensa myös Brasilian reissulta, josta puseroon tarttuivat Bebel ja Marisa Monte.

http://www.lounamusic.com/

VIIKON VIDEO!

Willy Clay Band: Give a little
Tornionlaakson paras bändi(mellan Kiiruna-Kaakamo)!!! Yhtye on esiintynyt vain kerran Suomessa, Karesuvannossa viitisen vuotta sitten. Lähelle on pitkä matka, mutta ensi vuodelle on kuitenkin toiveissa, josko Ylläs Jazz & Blues tai Tunturiblues kutsuisivat kylään...Äsch, toistan itteäni. Lukekaa aiempia vuodatusjuttujani...ja kommentoikaa, onko Willy Clay Bandin voittanutta?

Kun nyt hypetyksen tielle lähdetään, niin kaikkien aikojen Suomi-bändi on tietenkin Wigwam. Virallisesti yhtyettä ei ole haudattu, mutta sen loistonpäivät ovat kaukana takanapäin. Viimeisin merkintä löytyy Marc Spitzin David Bowie-elämänkerrasta. Siinä kerrotaan, että Kim Fowley antoi tuottamansa Wigwamin Tombstone Valentine-levyn Bowielle, joka taas käytti omalla Hunky Dorylla Wigujen sävelkulkuja. Faktaa vai kuvittelua? Päättäkää ite, sillä molemmat klassikothan jokapojanlevyhyllyistä löytyvät.

Katso SONATA ARCTICAn tuore dvd-traileri!

... 10 päivää enää Sonata Arctican Live In Finland-dvd:n julkaisuun.
Tässä esimakua Oulun Teatrialta viime huhtikuulta...

Kemijärveläinen kirjoitti toisen Hanoi Rocks-kirjan!

Kemijärveläinen Ari Väntänen oli vasta 11-vuotias kun Hanoi Rocks hajosi vuonna 1985. Se ei estänyt kuitenkaan häntä kirjoittamasta 400-sivuista Hanoi-historiikkia All Those Wasted Years.
- Vaikken yhtyettä livenä nähnytkään, olen fanittanut sitä aina. 2000-luvun Hanoin näin lukuisia kertoja, mutta etelässä, kertoo Ari, jonka elämän ensimmäinen keikkakokemus poikasena oli Zero Nine Kemijärven Lepistön yläasteen salissa, vuosi Hanoin hajoamisen jälkeen.
Paljon kiitosta saanut All Those Wasted Years-teos ilmestyi keväällä 2009, jolloin Hanoi Rocks heitti viimeiset keikkansa. Yhtyehän toimi vuodet 1979–1985 ja 2001–2009.
Lokakuun 28. päivä tulee kauppoihin Ari Väntäsen toinen Hanoi-kirja, elämänkerta yhtyeen keulakuvasta Michael Monroesta.
- Eka All Those Wasted Years kertoi 80-luvun Hanoi Rocksista, eikä sitä aikaa voi kokonaan ohittaa, kun kirjoittaa Michael Monroen elämästä, mutta vanhan Hanoin vuodet käydään läpi vain pääpiirteittäin.
- Uudessa kirjassa keskityn siihen, mitä Monroelle on tapahtunut sen jälkeen, kun bändi hajosi vuonna 1985, Väntänen valottaa.
Energisestä lavaesiintymisestään tunnettu Monroe on pitänyt tähän asti
yksityiselämänsä julkisuudelta visusti piilossa. Hän ei koskaan kaavaillut avaavansa kotinsa ovia muille, mutta kun Väntänen suostui elämänkerran tekijäksi, hän muutti mielensä. All Those Wasted Years oli vakuuttanut hänet Arin kirjailijan kyvyistä.Kirjassa Monroe kertoo ensimmäistä kertaa avoimesti rikkaan elämänsä vaiheista, ihmissuhteistaan, koettelemuksistaan ja maailmankatsomuksestaan.
Ari Väntänen jätti lukiovuosiensa jälkeen Kemijärven.
- Junaan hypätessä ei ollut varmuutta minne. Uusiin paikkoihin ja elämäntyyleihin tutustuminen kiinnosti, mutta lopulta päädyin opiskelemaan Turkuun.
Vaikka Arilla onkin yliopistosta maisterin paperit, häntä on aina kiinnostanut musiikin ja kirjoittamisen yhdistäminen. Tällä hetkellä Ari toimii Turussa rocklehti Suen toimituspäällikkönä. Harrastusmielessä hän myös soittaa bändeissä niin kuin teki nuorena miehenä Kemijärvelläkin.
- Olihan meillä siellä bändejä ala-asteelta lukioikään asti, mutta ei mitään levyttäneitä yhtyeitä. Rokkilehtiä luettiin ja haaveiltiin.
-Lähinnä musiikkielämykset saatiin levyiltä, livebändejä kun näki harvemmin.1990-luvun alussa Kemijärvellä oli Blues Café -niminen kuppila, joka oli varsinkin alkuaikoinaan hyvä rokkibaari. Muistan olleeni ainakin Pelle Miljoonan ja Honey B & T-Bonesin keikoilla. Kerran speedmetalbändi Stone soitti Kemijärven työväentalolla, mikä oli tosi harvinaista herkkua, Ari muistelee ja kehaisee myös Kemijärven elävän musiikin yhdistys Session toimintaa.
Väntänen sanoo yhä seuraavansa syntymäkaupunkinsa tapahtumia niin hyvin kuin voi. Lapissa hän sanoo käyvänsä pari kertaa vuodessa.
- Kemijärvellä on yhä perhettä, sukulaisia ja kavereita.

Smokie Luulajaan!

Englantilaisyhtye Smokie eli suuruutensa päiviä 1970-luvulla. Vielä tänäänkin yhtye kiertää ja konsertit vetävät väkeä. 9. marraskuuta klo 20.00 (r.a) yhtye konsertoi Luulajan kulttuuritalon suuressa salissa.
Smokie oli aikansa poikabändi. Kauniita tarttuvia melodioita ja siistiä stemmalaulua, jotka upposivat suomalaisiinkin. Jokainen on varmasti kuullut radioaalloilta Kari Tapion Viisitoista kesää- tai Markku Aron Keskiyön aikaan-hitit. Ne teki alun perin tunnetuksi Smokie.
Monista miesvaihdoksista huolimatta yhtye soi tänään niinkuin silloin ennen. Vaikka se levyttää jatkuvasti uusia lauluja, Smokie-ilta on useimmille kuulijoille matka muistoihin. Konserteissa voi pitää hauskaa ja laulaa mukana.
Heidän kymmenkunta vanhaa hittiään purevat nostalgiannälkäisiin ja varsinkin Ruotsissa ja Norjassa he ovat suosiossa. Esimerkkinä vain kokoelma Our Swedish Collection vuodelta 1999, joka myi naapurissa yli 90 000 kpl eli platinaa.
Laulaja Chris Norman, kitaristi Alan Silson ja basisti Terry Utley perustivat yhtyeen Bradfordissa 1960-luvun lopussa. Viimeksimainittu on tänään ainoa Smokien alkuperäisjäsen.
Aluksi he kiersivät Herman`s Hermitsin laulusolistin Peter Noonen säestäjänä ja tekivät useamman sinkun Deccalle, mutta ilman menestystä.
Vasta kun lauluntekijäkaksikko Nicky Chinn ja Mike Chapman tulivat kuvioihin, alkoi tapahtua. Lähinnä purkkaa ja jytää Sweetille, Suzy Quatrolle ja Mudille, kirjoittanut pari, halusi tehdä Smokiesta pehmeämmän. Soittajilla oli myös pyrkimys saada yhtäläinen arvostus Eaglesin ja Crosby, Stills, Nash & Youngin kanssa. Vaikka lauluharmonioissa ei hävitty paljoa, biisit olivat kuitenkin A-sarjaan liian keveitä.
1975 Smokie nousi ensimmäistä kertaa Englannin listan kolmoseksi laululla If you think you know how to love me ja siitä alkoi heidän menestysputkensa. Something making me blue, I`ll meet you at midnight, It`s your life ja Lay back in your arms of someone.
Smokien suurin hitti oli kuitenkin Living next door to Alice vuodelta 1977. Ilmestyessään se pysyi lähes vuoden brittilistoilla ja oli menestys myös meillä.
Menestyksen ollessa suurimmillaan Smokie vieraili myös pohjoisessa Tervolan Kaarihallilla ja muutama vuosi sittenhän yhtyettä kuultiin Haaparannan Aspenhallilla. Tällä kertaa Smokie ei tule Luulajaa lähemmäksi, eikä lainkaan Suomen puolelle.
Lippuja konserttiin voi ostaa täältä: Köp biljett här

PS...Muistutus! Motörhead 15.12. klo 19.30. Pontushallilla. Suomi-keikat loppuunmyyty, Luulajassa pilettejä vielä jäljellä!

Suomi-filmin kivikasvot Tornioon!
Tornion kaupunginhotelli on aika ajoin muuttunut onnistuneesti myös teatterinäyttämöksi. Syksyn aikana merilappilaiset ovat löytäneet Suomen parhaat stand up-koomikot hotellilta ja nyt vuoron saavat tunnetut elokuvan ammattilaiset Kai Lehtinen ja Ilkka Koivula. Molempia komppaa Heikki Rantanen, monista leffoista tuttu näyttelijä hänkin.
Kai Lehtinen tuli koko kansan tietoisuuteen tv-sarjan Raid pääosassa ja viimeaikaisista rooleista hän on ihastuttanut yli 250 ooo elokuvan katsojaa Veikko Huovisen luomana Havukka-ahon ajattelijana Konsta Pylkkäsenä.
Tornioon saapuva reppu&reissumies-henkinen Kairan Kulkijat-esitys kumpuaa paitsi Huovisen lämpimästä huumorista, myös Lauri Viidan vakavan pohdiskelevistä teksteistä. Kansan rakastamien lauluntekijöiden Junnu Vainion ja Juice Leskisen ikivihreät täydentävät esitystä.
Ilkka Koivulan tähdittämä Miehen Ikävä-näytelmä taas kysyy: Mikä on mies? Siihen haetaan vastausta kohtauksin ja lauluin.
Ranualaislähtöinen Koivula on paitsi loistava näyttelijä, hän on myös osaava laulaja ja kitaristi. Hän on keikkaillut paljon näyttelijäveljensä Pertin kanssa ja hänellä on myös oma bluesbändi the Practice.
Kuitenkin kivikasvoinen Ilkka muistetaan parhaiten elokuvarooleistaan. Hän on syöpynyt erityisesti ihmisten mieliin Täällä Pohjantähden Alla-elokuvan Akseli Koskelana. Keskeiset roolit hänellä on ollut myös Aki Kaurismäen Laitakaupungin Valoissa ja Rentun Ruusussa, jossa hän esitti Vexi Salmea.
Torniossa nähtävä Miehen Ikävä-näytelmä perustuu samannimiseen kirjaan, jonka on kirjoittanut Petri Tamminen. Osa tekstistä on Outi Nyytäjän, joka on myös dramatisoinut esityksen.
Tornion kaupunginhotellissa:
Kairan Kulkijat (Kai Lehtinen&Heikki Rantanen) 21. ja 22.10. klo 19.00 alkaen!
Miehen Ikävä (Ilkka Koivula&Heikki Rantanen) 18. ja 19.11. klo 18.30 alkaen!

Tuure Kaamosjazziin!

Kaamos otetaan vastaan jazzien merkeissä Tankavaarassa ja Saariselällä tänä vuonna 24.- 27. marraskuuta. Tämä Euroopan Unionin pohjoisin ja yksi Suomen vanhimmista jazztapahtumista järjestetään jo 31. kerran.
Kaamosjazzin ohjelma vilisee tunnettuja artisteja. Kuumimmat suomalaisnimet ovat ehdottomasti Tuure Kilpeläinen & Kaihon Karavaani, Pepe Ahlqvist ja Bianca Morales. Kuuluisin ulkolaisvieras on rumpali Gregg Bufford, jonka opettajiin on kuulunut muun muassa Miles Davisin 1950-luvun rumpali Philly Joe Jones. Paikalla on myös paljon porilaisia kuten Jyrki Kangas trio ja Pori Jazz All Stars ja tietysti lappilaista rytmiverta tyyliin Juha Söder Group feat. Inga Söder & Pepe Petranen.
Kaamosjazz käynnistyi vuonna 1981 Tankavaaran tunnelmallisessa ja jazzklubimaisessa miljöössä, joka ei vuosien mittaan ole muuttunut, vaikka sininen tupakansavu ei enää leijailekaan salin hämärässä. Paikan arvostuksesta ja tunnelman onnistumisesta kertovat lukuisat kantavieraat, joista ensimmäiset ovat olleet mukana 1980-luvulta alkaen.
30 vuotta on jazzia kuunneltu tunturissa. Kaamosjazz on kasvanut ja kehittynyt vuosien varrella innokkaiden talkoolaisten suosiollisella avustuksella. Suurimman työn on kuitenkin tehnyt ja vastuun kantanut jazzisäntä Kauko Launonen. ”Nyt on oikea aika lopettaa”, totesi Kauko 30. jazzien kynnyksellä.
Kaamosjazz ry:n vetäydyttyä tapahtumasta alueen yritykset Saariselällä ja Tankavaarassa kantavat jatkossa vetovastuun musiikkitapahtuman toteuttamisesta. Eli Kaamosjazz-tapahtuma saa nyt jatkoa myös 30. juhlavuotensa jälkeen! Kaamosjazz.fi -Pirteyttä Lapin kaamokseen - Ohjelma 2011

Chisun laulu kuin Lounan kynästä!
Torniolaislähtöinen, nykyisin Tampereella asuva muusikko ja kuvataiteilija Louna Linnea Widenius oli ihmeissään, kun hän kuuli Chisun Sabotage-singlen ensi kerran. Se muistutti erehdyttävästi hänen lauluaan Tuu mun luo. Eikä tässä kaikki Chisun video kyseisestä biisistä on kuvattu katolla kuten Lounan viimeisin Karu maa-videokin.
Asiasta kertoi ensimmäisenä Iltalehti, joka otsikoi: Muusikko väittää: Chisu matkii minua

- Kukaan ei ole niin tyhmä, että menee sanomaan suositun ja pidetyn artistin matkivan häntä. Varsinkin, kun vastassa on monikansallinen levy-yhtiö vastaan pieni tamperelainen lauluntekijä, kirjoittaa Louna Facebookissa ja pohdiskelee, kumman sana painaa enemmän.

Onko kyse sattumista vai tietoisesta omakustannetaiteilijan tuotannon plagioinnista. Joka tapauksessa Louna teki luomuksensa ensin.
- Minun Tuu mun luo -kappale on ollut Soundcloudissa jaossa jo puoli vuotta ja se on esitetty Tampereen Taiteen ja Viestinnän oppilaitoksessa jo marraskuussa 2010 ison yleisön edessä. Konsertti myös taltioitiin.
Vielä Louna ei ole ollut yhteydessä Chisun levy-yhtiöön Warneriin, vaan miettii seuraavaa liikettä. Hän tuntee tähtiartistin löytäjän Asko Kallosen. Onpa hän saanut tältä kehujakin ja vertauksen Tori Amosiin ja Joni Mitchelliin. http://www.lounamusic.com/

Miss Suomi koukkaa Tornion kautta Lontooseen!

- Ensi viikonloppuna, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, olisi tarkoitus tehdä pikavisiitti Tornioon ennen Lontoon reissua, kertoo kiireinen Miss Suomi Sara Sieppi.
Nähdäänkö kaunotar kotikaupungissaan Hallituskadulla tai Kaakamon kylän raitilla Missi-Toyotan ratissa vai liikkuuko muulla kyydillä, sitä hän ei osaa vielä varmuudella sanoa.
Ensi viikolla Sara Sieppi matkustaa Miss Maailma-kisaan. Sinne Alatornion Pirkkojakin edustanut neito lähtee urheilijamaisella asenteella: Teen parhaani ja katsotaan, mihin se riittää. Mediahan odottaa aina voittoa, mutta Sara odottaa enemmän ikimuistoisia kokemuksia ja lisää työtilaisuuksia.
Tänä vuonna Miss Maailma-kisassa on mukana 120 maata. Se kertonee jotain kiinnostuksesta tapahtumaa kohtaan, kun taas Suomessa puhutaan, että missikisat ovat aikansa eläneet.
60-vuotisen Miss Maailma-historian aikana suomalainen on voittanut kilpailun vain kerran. Se tapahtui vuonna 1957, jolloin kruunun sai Marita Lindahl. Voitto vei häntä ympäri maailman, hän pääsi muotilehti Voguen kanteen ja hänelle tarjosivat elokuvarooleja niin Federico Fellini kuin Luchino Viscontikin, mutta hän palasi mieluummin koti-Suomeen.
Vaikka Sara Siepistä onkin tulossa helsinkiläinen, hän on historian ensimmäinen torniolainen Miss Suomi
Kun hänet valittiin maamme toiseksi kauneimmaksi hän sai Torniosta kaksi keikkaa. Kun hänestä sitten tuli yllättäen Miss Suomi, esiintymistarjouksia ei ole enää kuulunut.
Kukapa olisi parempi esimerkiksi Matkailumessujen Meri-Lapin osaston vetonaulaksi kuin Sara.
Tai onko kukaan tullut esimerkiksi ajatelleeksi, että kun Sara Sieppi kertoo Miss Maailma-kisassa kotipaikastaan Torniosta, sen saattaa nähdä biljoona ihmistä, sillä tapahtuma on yksi maailman seuratuimpia ja tv-kuvaa Miss Maailma-mittelöstä leviää 168 maahan.
PS. Itse pyysin Saraa heti talkoilemaan tulevalle Torne Valley-CD-julkaisulle. Hän suostui oitis, mutta homma kariutui lopulta Artist Oy:n palkkiovaatimukseen.

Jopet Showsta ja Taivaan Tulista!

Jopet Shown uudet jaksot alkavat pyöriä YLE TV2:ssa 24. lokakuuta. Uusina hahmoina kansantaiteilija Ruonansuu tuo kansan nähtäväksi ainakin jormulakuski Antero "Turpo" Horttanaisen, apteekkari Jori Samarinin, epäselvästi puhuvan kokin ja nukahtelevan pianistin. Vanhoista veijareita mukana ovat ainakin rekkamies Mauri ja lääkäri Kaikkonen, jotka seikkailevat musiikkivideoilla.

Marraskuussa Ruonansuulta ilmestyy myös tuoretta huumorimusiikkia sisältävä Jopetusministeri-albumi. Lisäksi tammikuussa alkanut 30-vuotisjuhlakiertue jatkuu. Vierailijoina Jopen keikoilla on nähty muun muassa Saku Kuosmasta ja Jopen veljen Sepon bändiä ja yllätyksiä on luvassa jatkossakin.

Jope Ruonansuu on Arja Korisevan ohella uutena nimenä mukana myös Kari Väänäsen suositussa Taivaan Tulet-sarjassa, jonka kolmannen tuotantokauden kuvaukset alkavat ensi keväänä Kemijärvellä.
Taivaan Tulet on ollut hitti alusta asti, sillä viikottain se on kerännyt keskimäärin miljoona katselijaa tv-vastaanottimien ääreen.

Kemijärven maisemat ovat näin tulleet monelle suomalaiselle tutuiksi ja niin kuin pitääkin kaupunki on ottanut kaiken hyödyn ilmaisesta mainoksesta. Tv-sarjasta tutusta kaljabaarista No Mans Land löytyy nykyään Kemijärven matkailutoimisto, hahmoista rakennetaan vahakabinettia ja kiertoajelut sarjan kuvauspaikoille ovat olleet supersuosittuja.

Viimeisin tuote on kirja Punainen Kukko. Kirjailija Päivi Alasalmi on kirjoittanut teoksen, joka perustuu Taivaan Tulet-sarjaan ja sen hahmoihin. Alasalmi on arvostettu ammattilainen, jonka pitkälle uralle mahtuu tuotantoa saduista romaaneihin. Vuonna 1996 hän oli muun muassa Finlandia-palkintoehdokkaana teoksellaan Vainola.

Aiemmin Taivaan Tuliin pohjautuen on julkaistu kirja Pohjoisneula, josta on otettu jo toinen painos.

Kallella kaikki kunnossa!

- Kunto on ok, lähdetään taistelemaan niin perkeleesti ja näytetään kaikille muille Oula Mälkättäjän munat!, torniolaisalppinisti Kalle Palander uhoaa pilke silmäkulmassa Väylän Pyörre Uutisten uteluun nykykunnosta.
Huulenheitto Mälkättäjän suuntaan johtuu siitä, että kysymyksessä viittaan toimittaja Jari Vesan radiohaastatteluun, jossa Kalle kertoi tietävänsä ulkomaan leirityksen jälkeen, missä mennään.
Palanderilla kaikki on siis kohdallaan ja niinpä tavoitteet on helppo asettaa. Ensi kaudella hän pyrkii takaisin palkintopallille, mutta päätähtäin on talviolympialaisissa Sotshissa 2014, josta hän haluaa mitalin.

Palander uskoo onnistumiseen ja ainoa, joka voi hänet pysäyttää, on loukkaantuminen, joka merkitsisi uran päätöstä ja valmennuspuolelle siirtymistä.

Vastapainoa Kallen viime kuukausien raa`alle treenaamiselle on tuonut hänen ja vaimo Riina-Maijan Ontika-kartanon remontointi Virossa.

- Eihän tää kartanonherran elämä ole mitään aivan helppoa. Sen olen huomannut että jos tästä projektista selvitään ilman avioeroa niin sit me kyllä ollaan loppuelämämme rouvan kanssa yhessä, Kalle jupisee Palanderien kotisivulla.

Viron hidas byrokratia ja kunnollisten remontoijien saanti on aiheuttanut Palandereille päänvaivaa. Kesällä asunnon kunnostus tallin päätyyn ja ratsastusmaneesi ei edennyt kuukauteen senttiäkään.

- Mentiin miehityksellä, jossa pari oli oikeita työmiehiä ja loput olivat nuoria pojankoltiaisia. Työkoneet olivat samoin aika mukavasti soveltuvia hiekkalaatikkoleikkeihin.
- No, kunnolliset hankittiin sitten toisen työurakoitsijan kautta ja nyt työmaalla on siis kaksi urakoitsijaa ja johan alkoi tapahtua. Tämä veto olisi tosin pitänyt tehdä jo elokuussa, mutta sinisilmäisesti uskoimme että urakoitsijamme saisi tuulta siipiensä alle ja alkaisi tehdä töitä tosissaan, Riina- Maija kirjoittaa.

Kaikesta alun vastuksesta huolimatta perhe viihtyy Viron maaseudulla,150 kilometrin päässä Tallinnasta. Kallekin on tyytyväinen, että hommat ovat lähteneet vihdoin ja viimein rullaamaan .
- Riina-Maija on tilannut Odalle ponin jo Englannista, mulle ja Pyrylle kans jonku aloitushevosen. Siistii!

- En ole vielä ikinä ratsastanut, joten nyt olis kyllä syytä aloittaa jos oikein ratsutilakin laitetaan pystyyn.
Pikkuhiljaa Palanderit ovat alkaneet valmistautua myös talveen uudessa ympäristössä Tornion, Monacon ja Kuusamon jälkeen. Riina-Maija uskoo, että joulu saattaa olla ovella tänä vuonna aikaisemmin kuin koskaan aiemmin.
- Hevosille on tehty tarhoja ja teitä on rakenneltu, jotta päästään liikkumaan tontilla myös talvella ja heppatalli on ihan pian valmis vastaanottamaan hepat uusiin tiloihin.

- No, ovet ja ikkunat ottavat ilmeisesti vielä pari kuukautta, mutta mennään sen aikaa väliaikaisikkunoilla ja ovilla ja rukoillaan ihmettä.
Kuuntele: Jari Vesa: Oula Mälkättäjä-räp

Lue myös: Palanderit muuttavat talveksi Viroon!

Keep on rockin`... ja palvelu pelaa!

Hot Rod Rhythm Boys
Introduction
(Jupiter Stroll Records)
He, jotka rockabillystä kaiken tietävät, sanovat että brittirokkari Mark Harman on kitaristina yksi genren parhaista maailmassa. He myös uskovat, että hänen Restless-trionsa olisi noussut 1980-luvulla marginaalista, mikäli yhtyeellä olisi ollut ripaus onnea ja mikäli se olisi saanut tuottajakseen Dave Edmundsin kuten Stray Cats.
Mutta menneet ovat menneitä, joten jossittelut sikseen, sillä on ollut hienoa, että viime vuosina Mark Harmania on kuultu varsin usein näilläkin nurkilla. Ystävyys tervolalaiskitaristi Jari Raution kanssa on johtanut hedelmälliseen yhteistyöhön ja bändin perustamiseen.
Markin ja Jarin lisäksi täyden palvelun rock n`roll-yhtyeeksi itseään kutsuvassa Hot Rod Rhythm Boysissa soittavat Lauri Valkonen ja Tommi Hänninen, piukka rytmiryhmä ja tuttu myös kemiläisestä Nine Livesistä.
Puolitoista vuotta sitten yhtye julkaisi käyntikortiksi perinteitä kunnioittavan EP:n. Ammattitaitoinen kannat kattoon-meininki sai kyllä sytytyslangan palamaan, mutta jotain omaa musiikista jäi puuttumaan.
Vastaus odotukseen tulee nyt uudella Introduction-albumilla. Ampu tulee-varoitus on paikallaan, sillä huteja ei ammuta.Introduction on rockin riemuretki. Se on täsmälääkitystä sadepäiviin; ilolientä syysflunssaan ja linimenttiä kolottaville nivelille.
Yhtye esittää levyllä oman näkemyksensä monista tutuista klassikoista.
Yllätys onkin , että levyn ehdoton tehotippa on They go wild,jonka on kynäillyt Jari Rautio yhdessä Nine Lives-vokalisti Antti Pasasen kanssa. Samaa kitaratulitusta ja tömäkkää rytmiryhmän työskentelyä kuullaan myös Bob Dylan-coverissa I wanna be your lover, jonka on sovittanut Jari.
Molemmissa biiseissä myös Harmanin laulu vapautuu eniten traditiosta. Se saa George Thorogood-maista särmää ja purevuutta, jota kappaleet tarvitsevat.
Levyn kaikista tunnetuin hitti on YLE:n aalloillakin paljon soinut islantilaisen Emiliana Torrinin tarttuva Jungle drum, jonka yhtye vie alkulähteille. Sitä kuunnellessa, alkaa miettiä, olisiko kyseessä joku plagiaatti jostain Bo Diddleyn biisistä.
Introduction-levyn parasta rhythm & blues-osastoa edustaa Homework.Tulkintansa siitä ovat tehneet muun muassa Otis Rush, Fleetwood Mac ja Nine Below Zero. Hot Rod Rhythm Boys nojaa kahden viimeisen sovitukseen.
Muddy Watersin blues I want to be loved kuului Rolling Stonesin uran alun settiin, tosin alkuperäistä nopeampana. Rytmipoikien versio on lähempänä Rollareita, tosin juurevampana.
Myös Texas-legendojen Stevie Ray Vaughanin The house is rockin- ja ZZ Topin Sharp Dressed Man-biisit yhtye pukee uusiin ja puhtaisiin vaatteisiin.
Perinteistä rockabillyäkään levyllä ei ole unohdettu.Vahva keep on rockin-pala on Crazy Cavanin My little sister gotta motorbike, jota vauhdittaa pianisti Kari Hautalampi, mutta ehdoton albumin tanssiinkutsu on La Bamba-pyörähdyksillä ryyditetty What did you say.

4/ 5 Väylän Pyörrettä!

Santa Lucialta kokoelma!

1980-luvulla vaikuttaneelta kemiläiseltä tyttöbändiltä Santa Lucialta ilmestyy marraskuussa kokoelma, jolta löytyy bändin ainoaksi jääneen albumin, Arktista hysteriaa, lisäksi kaikki sinkkubiisit sekä Neljä tunnelia Tuonelaan -ep. Kokoelman julkaisee Poko Rekords / EMI Finland Oy.
Santa Lucia teki onnistuneen paluun heinäkuussa kotikaupunkinsa Kasarirockissa ja kokoelman kunniaksi se esiintyy myös 7.10. Oulussa Nuclear Nightclubissa ja 12.11. Helsingissä Gloriassa.
Santa Lucia perustettiin 1984 ja bändi solmi levytyssopimuksen Poko Rekordsin kanssa 1987. Bändin jäsenet olivat tuolloin 16-vuotiaita ja tyttöjen vanhemmat olivatkin tärkeässä roolissa bändin alkuaikoina. Alun levytys- ja keikkakuviot neuvoteltiin vanhempien, levy-yhtiön ja keikkamyyjän kesken ravintolan terassilla, bändin siemaillessa viereisessä pöydässä keltaista jaffaa.
Joskus on sanottu, että kemiläisyhtye toi hevimetallin suomalaiseen naisrokkiin. Bändi oli oman tiensä kulkija, joka pysyi tyylilleen uskollisena, lukuun ottamatta hairahdusta Miljoona ruusua -biisin punkversioon. Ironista kyllä, bändi tunnetaan nimenomaan tästä biisistä. Santa Lucia hajosi 1990-luvun alussa bändin jäsenten tultua täysi-ikäisiksi ja lähdettyä opiskelemaan eri puolille Suomea.