lauantai 25. joulukuuta 2010

Örjan Mäki tähtien pöydästä!
K itaristi-laulaja Örjan Mäellä on ollut hyvä vuosi. Hän on päässyt keikkailemaan arvostamiensa huippumuusikoiden Chip Taylorin, John Platanian, Will Kimbroughin ja Lazy Lesterin kanssa. Suurelta osin se on seurausta hänen pääbändinsä Willy Clay Bandin menestyksestä . Hän on tullut huomatuksi soittajana paitsi Nashvillessä myös tänä vuonna kotimaassaan. Yhtyeen toinen albumi Bluehan nousi helmikuussa Ruotsin Top 20-listalle ja single Mighty good time Svensktoppeniin.
Right On! Bandet är så genuint att man närmast ramlar ut ur rullstolen av glädje och entusiasm och när Örjan Mäki sätter sig med sin pedal steel är man, åtminstone i sinnet och tankarna, någonstans i west Texas på en honky tonk bar. Yeah! ( Rolf Nilsén- Norrbottens-Kuriren)
Jotta Örjan on päässyt soittamaan maailmanhuippujen kanssa, se on vaatinut myös oma-aloitteisuutta. Pari esimerkkiä.
Viisi vuotta sitten kun Willy Clay Band päätti tehdä esikoislevynsä Rebecca Driven Nashvillessä, yhtyeen jäsenet haaveilivat ja vitsailivat keskenään, että olisi mahtavaa, jos saataisiin The Band-legenda Garth Hudson mukaan levylle.
– Me otettiin härkää sarvista ja laitettiin Garthille sähköpostia. Hän vastasikin aika pian ja pyysi lähettämään demon meidän kappaleista. Hän kuunteli, tykkäsi ja viestitti sitten: Allright, let`s make a record! Se tuntui aivan uskomattomalta ja hän tuli mukaan aivan normitaksalla ja soitti neljällä raidalla haitaria ja pianoa, Mäki tarinoi.
Toinen tapaus on viime kesältä. Örjan kuuli, että hänen suuri bluessuosikki Lazy Lester on menossa keikalle Pohjois-Norjaan. Hän otti heti kännykän käteen ja soitti Lesterin keikkamyyjälle, että hän järjestää Lazylle keikan Kiirunaan, jos saa kompata häntä. Lester saapui vaimonsa kanssa junalla ja Mäen kotona treenattiin kolmisenkymmentä kappaletta ja keikka soitettiin Trägårnissa.
- Olin taivaissa. Se oli suurinta, missä olen ollut mukana. Lester on yksi viimeisistä suurista Bluesmiehistä. Lester soitti Stratoani ja huuliharppuani ja minä dobroa.
- Suurenmoinen kaveri. Hän kertoi hauskoja juttuja ja piti kitaransoitostani ja sanoi, että..."your not suposed to play, walk or talk fast it only gets you faster to the graveyard", Örjan hehkuttaa.

Tällä hetkellä Örjan tekee tähtikiertueiden ja Willy Clay Bandin esiintymisten lisäksi soolokeikkoja, pitää klinikoita ja puhuu kouluissa muusikon elämästä. Uusin hänen projekteistaan on Favourite Hippies. Jossain välissä hän yrittää ehtiä myös tehdä biisejä tulevalle soololevylleen.
Suomessa pajalalaislähtöistä Mäkeä ei ole kuultu vuosiin ja hän onkin kiinnostunut varsinkin pohjoisen keikoista. Tornion Kalottjazz & Bluesissa hän soitti viimeksi Kiruna X-pressissä. Kotikylässään hänellä oli myös bluesyhtye Brickyard, joka teki kaksi albumia ja esiintyi neljänä vuonna peräkkäin Ylläs Jazz Bluesissa. Hän on ollut mukana myös äkäslompolaisen Pekka Hietaniemen Blue Mountainissa yhdessä Ville Leppäsen kanssa.
Muusikko ja kitaristi Örjanista tuli musiikinopettaja Bengt Granbergin ansiosta. Samoin kävi Lotta Engbergille, Anders Aasalle, Raj Raj Bandin Tore Wilhelmsonille, Jordin Erling Fredrikssonille ja monelle muullekin.
- Bengt innosti meitä. Jos häntä ei olisi ollut, Pajalasta tuskin löytyisi tänään montaa kunnon muusikkoa, Mäki uskoo.
Mikael Niemen Populäärimusiikkia Vittulajänkältä-kirjassa Granberg kulkee nimellä Greger, jolla oli peukalo keskellä kämmentä. Hihnapyörä oli vienyt oikeasta kädet muut sormet. Silti hän pystyi taitavasti.esittämään vaikertavia kitarasooloja käyttäen peukalon kynttä plektrana.Hän pystyi laulamaan myös uskottavasti bluesia, koska hänen kieltään ei ymmärretty. Hänen uskottiin olevan Skoonesta, mutta oikeasti Bengt Granberg oli kotoisin Piittimen läheltä Älvsbystä.
Musiikinopettajana häntä pidettiin kärsivällisenä ja tärkeämpää hänelle oli soiton svengi kuin nuotinlukutaito.

W illy Clay Bandin perustaminen seitsemän vuotta sitten, tiesi Örjanille Stevie Ray Vaughan-tyylisen soiton siirtymistä sivurooliin. Bluesin tilalle tuli rockin ja countryn risteytys americana. Crosby, Stills, Nash & Young-tyyliset lauluharmoniat ja pedalsteel tulivat kuvaan. Esikoislevyllä Rebacca Drivella Örjanille stilikan soiton mallia näytti vielä legendaarinen Bucky Baxter.
- Todella mahtava muusikko. Hän vietti meidän kanssa kolme päivää ja kertoi keikoistaan muun muassa Bob Dylanin kanssa, mutta toisesta kamustaan Steve Earlistä hän ei suostunut puhumaan. Varmaan keikkailu hänen kanssaan oli rankkaa. Paljon sekoilua huumeiden kanssa, Örjan arvelee.
Alkuvuosina Willy Clay Band kiersi ahkerasti maailmalla, mutta pian huomattiin, ettei Euroopan ja Amerikan valloitus käy käden käänteessä.Viime vuosina yhtye onkin satsannut Ruotsin lisäksi Norjaan, jossa pidetään country-henkisestä musiikista. Erityisesti mairittelivat maailmalta tulleet lehtikommentit tyyliin "Rebecca Drive on yksi tyylikkäimmistä jutuista, mitä Ruotsista on tullut sitten Greta Garbon." ja Neil Youngin kannustusviesti: "GREAT STUFF! KEEP GOING GUYS!"
- Tuntui aika kovalta jutulta, kun olen aina kuunnellut ja ihaillut Neil Youngia. Hänen musiikkinsa on helppoa ja välitöntä kuin blues. Siinä on straight on-meininkiä, josta tykkään.
Vuonna 2006 Willy Clay Band koki aikamoista fanitusta etenkin Nashvillessä ja Skotlannissa. Nashvillessä se esiintyi vuoden aikana kolme kertaa.
- Paras juttu oli, kun päästiin soittamaan America Music Conference-tapahtumaan ainoana eurooppalaisyhtyeenä. Hakijoita oli monta sataa ja vain 40 valittiin. Siellä olivat paikalla kaikki silmäätekevät.
Skotlannissa taas suosio yllätti täydellisesti, mutta ilmeisesti Rebecca Drive oli kuunneltu ja olihan se saanut runsaasti radiosoittoa. Kun he saapuivat ensikertaa Dumfriesin pikkukaupunkiin ylin johto oli vastaanottamassa heitä ja heidät nimitettiin kaupungin kunniakansalaisiksi. Samana vuonna heidät valittiin myös Vuoden Kiirunalaisiksi.
- Meille oli perustettu myös fan-club, jota vetivät arvostetut poliisimiehet, jotka johtivat aikanaan pelastusoperaatioita Lockebien lentoturman yhteydessä.
- Eikä siinä kaikki, sillä Dumbfriesin poliisipäällikkö otti keikan jälkeen töistä vapaata ja lähti yhtyeen kuskiksi ja oli mitä mainioin opas, Örjan muistelee.
Toisella Skotlannin turneella taas, yhtyeellä oli vapaapäivä ja paikallinen roudari Gerald ehdotti extemporekeikkaa suosikkipaikassaan Alamo-baarissa. Asia sovittiin ja bussi parkkeerattiin ränsistyneen baarin eteen jonnekkin Glasgown laitakaupungille. Sisällä kuppilassa yhtye sai sitten eteensä porukan, joka oli kuin seinästä revästy, nuhruisia ja hampaattomia, osin pelottaviltakin tuntuvia laitapuolen kulkijoita. Alettiin soittaa ja ilta oli menestys ja drinkin tarjoajia riitti.
Muutamaa päivää myöhemmin Willy Clay Bandilla oli keikka Darvelin festivaaleilla. Merkittävä tapahtuma, joka veti siistiä ja sliipattua väkeä. Kun yhtye hyppäsi lavalle, yleisön joukosta kajahti kova huuto ja ilmoille nousi iso banderolli, jossa luki ALAMO BAR. Kuppilan kantaporukka oli vuokrannut ränsistyneen bussin ja matkustanut kannustamaan uusia kiirunalaisystäviään.

M uistorikkaita keikkoja Örjan on tehnyt tänä vuonna myös Chip Taylorin kanssa. Klubien lisäksi, he ovat esiintyneet paljon vankiloissa. Örjan muistaa erityisesti, kuinka vangit innostuivat laulamaan Chipin Wild Thingiä voimalla, joka sai karvat pystyyn ja toisessa paikassa taas Chipin herkkä Angel in the morning sai naisvangit kyyneliin.
Viime Ruotsin kiertueella Mäellä oli myös kunnia tutustua Chipin mukana tulleeseen kitaristi John Plataniaan, joka on soittanut muun muassa Van Morrison klassisella Moondance-albumilla.
- Yksi nöyrimmistä ja hienoimmista ihmisistä, joita olen tavannut. Vanista hän kertoi sen verran, ettei hänen kanssaan ole helppoa tehdä töitä. Kertoi myös, että kaikki, jotka soittavat Morrisonin kanssa, joutuvat allekirjoittamaan sopimuksen, jossa lupaavat olla puhumatta Vanista.
Örjan kehuu myös viimeisintä soittokumppaniaan Will Kimbroughia (Rodney Crowell, Jimmie Buffett) ja kehoittaa ostamaan hänen Rootsy-boxinsa.
- En ole kuullut koskaan kenenkään sekoittavan niin hyvin bluesia, soulia ja counrya kuin Will. Jos americana kiinnostaa, pakkohankinta kaikille, Örjan vinkkaa.
Örjan Mäki (kitara & laulu) Need a friend

Lazy Lester & Örjan Mäki Kiirunan Trägårnissa: http://www.youtube.com/watch?v=c-yZfAh2wmM
(Johan Ylitalon keikkakuvat löydät täältä: http://www.flickr.com/photos/nixxxon/with/4665876740/ )


WCB (feat.Markus Fagervall): Kruuvamies: http://www.youtube.com/watch?v=_O1D9LnatWc


WCB: The Weight (The Band): http://www.youtube.com/watch?v=cjk8Xx_lMlQ